Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne saavat lähettää vain hoitajat hoitotarinoitaan. Muut viestit toimistoon/vieraskirjaan.

 [ Kirjoita ]

Nimi: Karoliina

07.11.2014 18:00
Perusmerkkiä varten!!

Olin lähellä Keskiajan tallia, tutummin Keskaria, kun pudotin toisen punaisista lapasistani maahan. Poimin sen puhataalta hangelta ja jatkoin matkaa. Lumi narskui mustien talvikenkieni alla, jotka olin ostanut tallille pari kuukautta sitten. Nyt olisin matkalla hoitamaan Kauraturvan Roopea, jota kutsutaan Roopeksi. Roope on suloinen connemaraori.
Kylmä tuulipatisti minut vetämään keltaisen toppatakkini hupun päähän, jotta poskeni eivät jäätyisi -olin unohtanu kaulaliinan kotiin-. Vaikka Keskariin oli todella lyhyt matka vedin jopa hatun, jonka olin napannut kassiini mukaan päähän, koska minusta tuntui, että jos en laittaisi hattua aivoni paleltuisivat tai... Mitä muuta niille voisi käydä?

Hetken päästä seisoin pahamaineisen Keskarin tallipihalla, joka oli jäänyt puhtaanvalkoisen lumivaipan alle. Okei, ei Keskari ollut pahamaineinen. Sen omistajaa Miiviä sanottiin pelottavaksi, orjapiiskuriksi sekä muilla sanoilla, joita ihmiset nyt päästelivät suustaan. Hevoset ja ponit ovat kuulemma upeita ratsuja. Erilaisia, mutta silti upeita. En juurikaan välittönyt juoruista, vaikka ne olisikin totta. Tulin tänne hoitamaan Roopea ja tekemään tallitöitä, en ottamaan selvää oliko tämä orjaleiri vai ei.
Astuin sisään yksinkertaisesti rakennettuun ja sisustettuun talliin, jonka ikkunoista tuleva kirkas valo valaisi kaikkein pimeimmätkin nurkat. Otin ensimmäisen ja toisen askeleen. Kävelin karsinoitten ohi ja luin hitaasti nimikylttejä, jotka oli ovissa kiinni. Samalla mietin millaisia nämä ratsukot mahtoivat olla.
" Popstara II... Pacman... Tavastilan Tilli... Kauraturvan Roope... Cupcake King... Hetkinen! " otin pari askelta taaksepäin ja katsoin yhtä karsinan ovea. " Kauraturvan Roope... Tämä on Roopen karsina! "
Otin riimun ja -narun, jotka roikkuivat karsinan vieressä. Lähdin hakemaan Roopea tarhasta, jossa se olisi Cupcake Kingin kanssa. Tiesin, että Roope tallasi samaa tarhaa Cupcake Kingin kanssa, koska Miivi oli sanonut, että se olisi sen kanssa, kun soitin hänelle edellisenä iltana.

Ulkona taas kylmä tuuli piiskasi kasvojani, kun hain Roopea. Kävelin nopeasti tarhojen ohi ja vilkuilin niitten asukkeja. Kukaan ei ollut tuttu minulle entuudestaan, mutta oppisin niitten nimet, kunhan vain kävisin tallilla aktiivisesti. Kun saavuin tarhan portille, jossa Roope ja Cupcake King olivat molemmat orit kääntyivöt katsomaan minua.
" Heippa, pojat! " tervehdin kumpaakin, mutta katsoin silti Roopea.
Menin tarhaan ja nappasin connemaraorin kiinni. Ujutin riimun sen päähän ja napsautin riimunnarun kiinni, ennen kuin lähdin taluttamaan Roopea talliin, jossa harjaisin sen.

Tallissa varmistin, ettö ori oli kunnolla kiinni käytävälle, koska en halunnut, että Roope lähtisi hortoilenaan ympäri käytävää, kun harjaisin sitä. Niimpä otin piikkisuan ja pölyharjan, joilla harjaisin Roopen.
Aloitin harjaamaan piikkisualla. Roopessa oli jotakin hienan kuivettuneempaa likaa, vaikka ulkona olikin lunta maassa paljon. No, hyvä se oli harjata silti. Kun harjailin kovalla harjalla Roopea, se lepuutti vasenta takastaan. Vaihdoin jossain vaiheessa pölyharjaan, jolla viimeistelin harjaukseni. Puhdistn myös kaviot, joista löytyi yksi kivi, mutta sekin oli melko pieni. Jokaisesta kaviosta lähti kuitenkin kuiviketta hieman.
Kun olin harjannut Roopen vein sen takaisin tarhaan, jottei sen tarhatoverille tulisi yksinäistä.

Palattuani talliin kohtasin kauhuni, jonka olin unohtanut kokonaan. Keskarissa oli hoitajia, jotka olivat eri tasoilla. Jos oli toisella tai jollakin muulla tasolla kuin ykkönen sai pomotella muita. Minä olin juuri tasolla yksi ja edessöni seisoi kaksi blondia tyttöä ja yksi brunette tyttö, jotka olivat ylemmällä tasolla kuin minä.
" Hei, sinä! Oletko uusi täällä? " tpinen blondeista kysyi.
" Öh.. Joo. Hoidan Kauraturvan Roo... " ehdin sanoa, kun minut keskeytettiin.
" Ei meitä kiinnosta ketä hoidat! Ala vain siivota Popstara II:n, Boulliant Cherien ja Fridan karsinoita... Ipana! " toinen blondeista sylkäisi.
" En.. " vastasin hieman suutuksissani.
" Jos et siivoa...olet kuollut. " nytten brunette uhkasi minua.
" Hy-Hyvän on. Minä siivoan... " käännöhdin kannoillani ja juoksin etsimään nopeasti kottikärryjä sekä talikkoa.
Hetken etsittyäni löysin tatvitsemani tavarat. Menin puolijuoksua ensin Boulliant Cherien karsinalle, jota aloin kuumeisesti siivoamaan lannasta ja muista jätöksistä. En kuluttanut karsinaan paljoa aikaa, mutta siivosin kuitenkin sen huolellisesti. Siirryinvseuraavalle työmaalleni, joka oli Popstara II:n sotkema. Huomasin, että karsina oli melko siisti, kun kiireessä siivosin sen.
Siivottuani Boulliant Cherien, Popstara II:n ja Fridan karsina siirryin omasta vapaasta tahdostani siivoamaan Roopen karsinaa, josta löysin muutaman lantakasan. Kun olin valmis kävin kippaamassa lannat lantalaan ja paluttamassa tavarat paikoilleen, kunnes palasin talliin, jossa seisoivat aiemmat kolme tyttöä ja Miivi, tallin omistaja.
" Hei... " mumisin tultuani heidän luo.
" Sinulla kesti kauan! " brunette tokaisi.
" Eih... Niin taisi käydä. " vastasin alistuneena.
" Millainen oli ensimmäinen päiväsi täällä, Karoliina. " Miivi kysyi, kun olimme olleet hetken hiljaa.
" Hyvä kai... " vastasin taas jotakin.
" Haluat varmaan lähteä kotiin, vai? " Miivi arvuutteli.
Nyökkäsin.
" Hmmh... No, lähde sitten, mutta ensi kerralla siivoa karsinat hieman paremmin. " sanoi Miivi.
Sitten lähdin Keskarista kotiin.
Nyt tiesin millaista on olla hoitaja Keskiajan tallissa; rankkaa, mutta ihanaa... Ensi kerralla paremmin? Olinko siivonnut karsinat muka huonosti? No, teen niin kuin käskettiin. Paremmin.

Joo loppu saattaa olla huono, mutta kun käyn täällä puhelimella akku loppuu kuten nytten ;'

Vastaus:

Vähän oli kirjoitusvirheitä, mutta luultavasti niitä ei olisi, jos kirjoittaisit koneella (itsekin kännykällä hoitotrinoita kirjoittaneena sanon...). Tarinassa tapahtui kivasti kaikkea, ja olet saanut tallin hengen hyvin esille.

Saat tästä 45vE ja luvan suorittaa perusmerkin.

Nimi: Sara

26.10.2014 13:05
Kävelin tallille iloisena. Tänään olin käynyt jo aamulla tallilla, mutta näin iltapäivällä tulisin uudestaan. Miivi oli ratsastanut Veikolla aamulla esteitä, joten minun hommanani olisi vain hoitaa sitä ja siivota sen karsina. Olin suunnitellut myös käskyteleväni nuorempia, mutta olisi kiva nähdä tekisinkö sitä.

Veikko oli tallissa, ja kelloni näytti hevosten ruoka-aikaa. Kippasin Veikon heinät sen karsinaan karsinan edessä olleesta Ikean kassista ja tein saman muiden hevosten osalta. Annoin heinät vain varsinaisen tallin asukeille, en jaksanut lähteä ruokkimaan pienissä talleissa olevia hevosia kuten Aprikoosia tai Mistiä. Heinät annettuani astuin Veikon karsinaan. Ruunan laskiessa päätään syömistä varten huomasin riimun alla pienen kohdan, josta nahka oli hankautunut lähes rikki. Huokasin, sillä senhän vuoksi ruunan suitsissa oli pehmuste, että ne eivät hankaisi. Totesin, että ruhje kannattaisi puhdistaa, mutta syökööt Veikko ensin rauhassa. Otin siltä kuitenkin riimun pois, että se ei hankaisi lisää, vaikka pörröriimu olikin.

Veikon syödessä päätin vaivautua ruokkimaan muidenkin tallien asukkeja. Oli Aprikoosia, Morning Mistiä, Pomeranssia ja Almaa. Löytyipä ihana arabianhevosen varsakin, Samira ox. Ihania hevosia, mutta Veikko oli ihanin.

Palattuani päätalliin hain satulahuoneen ensiapukaapista helosania, desinfiontiaineen ja pumpulia. Menin veikon karsinaan, laitoin sille riimun kaulalle ja talutin käytävälle ketjuihin. Siinä otin pumpulista pienen tukon ja ruiskutin siihen desinfiointiainetta. Puhuin rauhallisesti ruunalle:
"Soo, poika. Ole ihan rauhassa, tämä ei satu, mutta parantaa oloasi." Puhellessani pyyhin hankaumaa tupolla. Veikko hieman säpsähteli, mutta ei reagoinut sen kummemmin. Saatuani alueen puhdistettua avasin helosanin. Pyyhkäisin hieman vasemman käteni sormenpäillä niihin rasvaa ja aloin levittämään sitä. Hoitsuni ei reagoinut siihen juuri mitenkään, seisoi vaan paikallaan.

Niin Veikon haava oli hoidettu. Vein sen karsinaan ja otin riimun pois sen päästä. Veisin sen illemmalla ulos, kun helosan oli ehtinyt imeytyä paremmin. Kävellessäni käytävällä kohti satulahuonetta palauttaakseni hoitovälineet tuli Miivi minua vastaan.
"Vietkö hevoset ulos?" kysyi hän. Äänensävystä päätellen minulla ei ollut valinnanvaraa.
"Juu", vastasin. En kuitenkaan ollut aikeissa viedä niitä ulos, ykköstasolaiset saisivat hoitaa sen puolestani.

Marssin hoitajien huoneeseen jossa ykköstasolaiset esittelivät toisilleen uusimpia ostoksiaan. Nähtyään minut ovella he vaikenivat.
"No niin kersat. Nyt viekää kaikki hevoset ulos. Te kaksi (osoitin Ronskua ja Miljaa) viette tämän tallin asukit. Te kaksi taas (osoitin Jereä ja Karoliinaa) viette muiden tallien asukit. Jos sekoilette, niskuroitte tai hevonen karkaa teiltä, niin joudutte vastaamaan teoistanne Miiville", käskytin. Lopuksi soin heille vielä ivallisen virnistyksen.

Pienten lähdettyä tuli Helmi vilkuilemaan ovelle.
"Tulipa heille kiire", hän hymähti virnistäen. Virnistin takaisin ja sanoin:
"Pitäähän jonkun heitäkin komentaa!"
"Hah. Tuutko syömään eväitä mun kanssa?" hän kysyi. Nyökkäsin ja lähdimme kävelemään kohti toimistoa, jonka jääkaapissa eväämme olivat.

Eväiden syönti sujui rennosti rupatellessa. Ajan vietoksi pilailimme siitä, mitä nuorempien hoitajien pitäisi tehdä kun heitä oikein käskyttäisimme, ja saimmekin mahtavia ideoita.
"Eiks voitais pistää ne tyhjentää lantalaa? Ilman talikoita?" kysyi Helmi.
"Oliko toi olevinaa hauskaa? Mielummin ne sais maistaa omaa lääkettää ku on niin ylimielisii. Jos me tehtäis niille joku pila, tyylii sanottais et Miivi käski tehä suursiivouksen? Et ne pesis kaikki varusteet ja lattiat sun muut?" vastasin.!
"Joo! Ja ajatella sit nöyryytyksen määrää ku me kateltais niit!" Helmikin innostui. Me molemmat nauroimme, mutta päätimme toteuttaa idean pian. Kun olimme syöneet, lähdimme molemmat omiin puuhiimme.

Vastaus:

Kiva tarina!En nyt oikein keksi mitään moitittavaa, joten ole tyytyväinen!

Saat tästä 50vE.

Nimi: Sara

26.10.2014 07:46
Olin vastikään saapunut tallille, ja hommana olisi tänään hoitaa Veikko perusteellisesti.

Hevonen olikin tallissa ja rouskutti heiniään. Harjapakki olikin jäänyt eilisestä karsinan edustalle, joten nappasin koukusta karsinan ovessa riimun ja marhaminnan ja astuin karsinaan. Huokasin yrittäessäni kiskoa Veikon päätä ylös heinistä, ja luovutin. Heiniä ei ollut kovinkaan paljoa jäljellä, joten antaisin ruunan syödä ne loppuun.

Aloitin harjaamisen Veikon syötyä kumisualla ja pölyharjalla. Kumisualla kävin läpi ruunan selän ja muut kohdat, joissa oli näkyvää kuraa. Pölyharjalla taas harjasin koko hevosen, ja karsinan vaaleat purut alkoivat täyttyä kauniista, punaruskeista karvoista. Käytyäni hevosen niin läpi otin harjapakista pienen, kovan harjan, jolla aloin käydä Veikon jalkoja läpi. Jaloissa oli kuraa, ja tämä oli paras tapa saada ne pois. Haaveilin pitkään Magic Brushista, mutta olin huomannut sen puuttuvan varustekauppojen valikoimasta. Jalkojen ollessa okei otin pienen, suht pehmeän harjan pään harjaamista varten. Pään harjaamisesta Veikko ei oikein pitänyt, ja yritti väistää harjaa. Kärsivällisen yrittämisen jälkeen ori kuitenkin alistui kohtaloonsa ja antoi harjata päänsä rauhassa. Sen jälkeen nopea läpikäynti pehmeällä sualla ja harjan ja hännän kimppuun. Hännässä oli enemmän selvittämistä, mutta suora harja ei vienyt paljoa aikaa. Päätin nyppiä harjan tulevaisuudessa, nyt ei olisi tarpeeksi aikaa siihen. Selvitettyäni harjan tein siihen kaulaa myötäilevän ranskalaisen letin sekä häntään löyhän, tavallisen letin koko hännän matkalle. Kaviot enää jäljellä! Kavioiden putsaaminen oli helppoa puuhaa, eikä siin ollut ongelmia.

Tänään oli sunnuntai, mutta itse olin vasta tasolla 2, joten en saanut hypätä. Miivi oli tulossa hyppäämään ruunalla, joten pistin sille myös satulan ja suitset. Suitsiin hain satulahuoneesta lampaankarvapehmusteen niskapalaan, sillä suitset hiertäisivät muuten ruunaa näin pakkaskeleillä. Satulointi oli nopeasti tehty, mutta huomasin unohtaneeni suojat. Suojat vaan pojalle jalkaan ja menoksi! Lähdin taluttamaan Veikkoa maneesiin. Maneesissa Miivi kokosi esteitä, ja tervehti minua reippaasti.
"Joo tässä on tää Veikko. Mä pistin sille jo ton lampaankarvan ku tuol on nii kylmä", sanoin.
"Hyvä. Piteleppäs sitä sen aikaa, että mä saan esteet kasattua. Sitten jää vielä nostelemaan puomeja", vastasi Miivi. En sanonut vastaan.

Miivi hyppäsi ihanalla hoistullani aika kauan, eikä pudotuksia juuri tullut. Aloin hieman kylmettyä istuessani katsomossa, maneesi ei todellakaan ollut lämmitetty. Yritin kuitenkin keskittyä Miivin ratsastukseen, ja ottaa siitä opikseni.

Tämä perusmerkki kakkosta varten. Milloin tulee lisää merkkejä?

Vastaus:

Kiva tarina! Teen tänään lisää merkkejä.

Hyvin kirjoitettu, pari kirjoitusvirhettä löysin. Vuoropuhelua olisin kaivannut enemmän, sinun teksteissäsi vuoropuhelut ovat sitä parasta. Hoitokohta oli mukavasti kirjoitettu, ja tarina oli mukavan pituinen, vaikka pidempikin olisi oinut olla.

Saat tästä 41vE ja luvan suorittaa perusmerkki kakkosen.

Nimi: Ronja&Kingi(Cupcake King)

26.10.2014 07:19
Muffen Salaisuus##1

Jipii, huudahdin kävellessäni tallille kirpeässä lokakuisessa säässä. Niin, aivan ensimmäistä kertaa.Vaikka tiesin minua odottavan pieni shettisori hampaat irvessä portilla. Ja seuraavaksi näykkisi takalistojani, ja käsiäni, ja jalkojani ja...
-Hrrrh'
-Onpa täällä taas kylmä! Olisi pitänyt otta Kuomat jalkaan. Säästyisi tältä kylmältä.
Jos olisin jatkanut höpöttelyä itsekseni vielä kauan, kävelisin nyt jossain hevonkuusessa...Koska...Edessäni häämötti jo Keskarin tarhojen portit!

Kuulin eväspussini repeävän kangaskansissani.
-Eiih! Ja vielä tämäkin! *****!
Kävelin jo tallin edessä, olin tallilla.=}
-/kuka toi uus tyttö on?\
-/luuleks et mää muka tiiän?\
Vieraat tallitytöt supisivat jotain. En välittänyt siitä, vaan menin tervehtimään Muffea.
-No mitäs minun herraseni...Oi voi
-IIIIH!
Muffe hirnui melko iloisesti. Aivan päinvastoin kuin luulin.
-Ei, eeei. Muffe ei sovi nimeksesi... Hmm... Kingi! Se, olet siis Kingi, minun Kingini.
Hain Kingin vihreät riimun ja narun. Ja leipää, koska Kingi ei kuulemma anna kiinni ilman sitä.
"Kuops Kuops" Kopoti kopo klip klop"
-Muffe! Eikun KINGI!
Kingi laukkasi tarhan toiseen päähän ja sitten alkoi show. Pukki+pukki+pukki+pukkilaukka+...
Heitin Kingille kuivan limppusiivun.
-Kingii! Katos mitä Ronja sulle heittiiii!
-Hörhh?
Kingi ravasi leivän luo, söi sen ja tuli eteeni. "Humps" Riimu päässä. Talutin Kingiä kohti tallia, minun Kingiäni.


//Jatkuu=>



Puhevuorot esim.
-/hei.mitä teet?\
Ovat kuiskaamista.


Tää oli puhelinstoori,(aamu seiskalta)
joten varmaa aika mauton...No sun on päätös.=}
T.Ronja ja Kingi

Vastaus:

Ihan kiva, vaikkakin lyhyt tarina. Nuo kuiskaamiset olisi voinut laittaa jotenkin muuten, esim.
- Kuka tuo on? kuulin tytön supattavan toverilleen.
Muistathan, että vaikka sanotkin Muffea Kingiksi, muuta sanovat sitä silti Muffeksi. Hymiöt, +-merkit ja "heittiiiiii" -tyyliset ilmaukset huonontavat tarinan laatua, ja tekevät siitä enemmän nopeasti ja hutaistusti kirjoitetun tarinalta kuulostavan.

Saat tästä 28vE.

Nimi: Sara

23.10.2014 16:18
Jihuu, kakkostaso, tuuletin kävellessäni tallille. Enää ei Hipsu komentelisi, mutta veikkasin Miivin käyneen kylmemmäksi noustuani täysin keltanokasta ylöspäin. Kuitenkin - uudet varusteet heiluivat laukussani ja tarkoitus olisi ratsastaa ensimmäistä kertaa hoitsullani. Jännitti, mutta sille ei voinut mitään.

Talliin päästyäni otin kaiken irti uudesta tasostani, ja käskin nuorta tyttöä, olikos nyt Miljaa hakemaan hoitohevoseni tarhasta. Karsinan ehtisi siivota myöhemminkin, joten jätin sen myöhemmän ajan murheeksi. Odotellessani Veikon siäsän tulemista vein hoitsuni uudet tavarat kaappiini. Verkkoloimi ja loimivyö, ja muutakin olisi tarkoitus shoppailla. Vaikkapa uudet ihanat harjat Mestystä ja Equestrian Prosta kaikkea ihanaa - seikkaillessani varustekaupoissa tunsin olevani taivaassa. Ensi viikolla matka sitten Equestrian Prohon sekä MWS Bountiqueen, Mesty oli vain pieni kauppa lähikylällä niiden isojen hevosvarustekauppojen rinnalla.

Veikon hoitaminen ei ollut iso homma, sillä oli ollut ulkona märän kelin vuoksi loimi. Harjaukseksi riitti vain nopea sipaisu pehmeällä sualla, että saatiin hieman pölyjä pois. Nopeasti vain satula selkään ja sitten kohti maneesia. Maneesissa oli Helmi-loviisa ratsastamassa Parrea, sekä Miivi ratsastamassa minulle tuntemattomalla kauniilla puoliverisellä koulutammalla.

Itse hyppäsin maneesiin muiden sekaan. Ajattelin käydä ratsastaessani läpi vain perusaskellajit ja vähän taivutella Veikkoa, en viitsinyt ottaa mitään hirveitä vauhtispurtteja tai lisättyjä näin ensimmäisellä ratsastuskerralla. Lämmittelyssä ratsuni tuntui todella miellyttävältä, ja sainkin Veikon nopeasti kuolaimelle. Huumaantuneena tunteesta nostin ravin. Satulassa oli helppo istua, enkä kokenut tarvetta keventää. Kunpa olisin jo tasolla kolme ja pääsisin kisaamaan! En ehtisi varmaan seuraavalle tasolle ennen koulukisoja, mutta seuraavin kisoihin tähtäisin. Laukka nousi hyvin aikanaan, kun sitä yritin. Siinäkin oli taivaallista istua, eikä Veikko meinannut hidastaa laukkaa pyytämättä, mutta se ei myöskään rynninyt eteenpäin. Täydellistä!

Istuessani satulassa vielä ratsastuksen jälkeenkin pohdin sitä, miten hyvin hoitohevoseni oli toiminut ratsastaessani. Olin saanut hoitohevoseksi tallin parhaan pollen, ajattelin ilmoisena. En olisi ikinä uskonut, että saisin näin ihanan hevosen. Jos hoitohevoseni joskus myytäisiin, ostaisin sen varmasti.

Tämä ratsastusmerkki ykköstä varten.

Vastaus:

Ihan kva tarina, kerronnallisesti ehkä paras tähänastisista. Pari kirjoitusvirhettä bongasin, mutta ne eivät juuri haitanneet. Pituus oli hieman lyhyt.

Saat tästä 34vE ja luvan suorittaa ratsastusmerkki ykkösen.

Nimi: Sara

22.10.2014 18:09
Huom!! Hipsu on keksitty hahmo.

"Kuka sä olet?" kysyi kaunis, pitkähiuksinen tyttö kurkistellen Packmanin karsinasta.
"Sara. Hoidan Veikkoa", vastasin. Tyttö näytti minua pari vuotta nuoremmalta, noin 13-vuotiaalta.
"Okei, mä olen Helmi-loviisa, eli Helmi. Oon ihan uusi täällä, ja kiva kun jotku varmaan pomottelee ainakin mua."
"Mäkin olen uusi. Toivottavasti pomottelua ei olisi niin paljoa, mitä sanotaan", vastasin miestiskellen eilistä, jolloin hoitaja, joka oli paljastunut Hipsuksi, Kitkatin hoitajaksi oli raivonnut minulle ja lopuksi antanut bitchlapin.
"Hah. Pikkulikka on löytänyt kaverin, aikamoisen minilikan", kuului ivallinen ääni. Huokasin, taasko Hipsu oli tullut kiusaamaan meitä. "Tulkaas nyt pikkuset siivoon vinttii. Siel on heinät ympäriinsä ja muutenkin kämäst. Hopi hopi."

Lähdimme Helmin kanssa kävelemään vinttiä kohti. Siellä Hipsu heitti meille talikot käteen ja käski nostaa maassa olevat irtoheinät yhteen kasaan heinäluukun viereen. Luultavasti tämän jälkeen joutuisimme siivoamaan vielä muuallakin, ajattelin. Päätin vastustaa Hipsua, vaikka kuinka olisin vaarassa saada potkut. Pääsisin kaiken lisäksi kohta levelille 2, ja Hipsu oli vasta kakkoslevelillä, jes! Siivottuamme Helmi lähti omiin puuhiinsa ja minä hakemaan Veikkoa tarhasta.

Kuten arvasinkin, Hipsu ilmestyi eteeni kävellessäni pihalla. Huokasin, ja käännyin katsomaan häntä. Tytön kasvoilla oli ylimielinen ilme.
"Nonni senki pohjasakka. Nyt on sun homma siivota KAIKKIEN hevoste karsinat. Emmä ainakaa tee sit ja sä oot tallin orja!" tuli Hipsu räyhäämään. Huokasin, ja otin yliviattoman sävyn ääneeni:
"Mitä jos en?"
"Häh. No kyllä sä vaan sen teet." vastasi Hipsu kummastuneena. Naurahdin väkinäisesti ja lähdin kohti tallia.

En kuitenkaan talliin päästyäni ryhtynyt siivoamaan karsinoita, vaan hain Veikon harjat satulahuoneesta ja aloin puunaamaan sitä. Harjat olivat vanhat ja kulahtaneet, eikä pakinkaan kunto vakuuttanut minua - se kun ei pysynyt edes kiinni. Pitäisi ostaa uusia, ajattelin. Myös muut varusteet olivat vanhoja ja kuluneita, kulkeneet hevosen mukana vuodesta vuoteen ja omistajalta omistajalle. Olivathan varusteet varmasti olleet uusia silloin joskus, mutta siitä oli aikaa.

Harjasin Veikkoa täydellisessä hiljaisuudessa, kunnes tallin ovi kävi. Siellä ei kuitenkaan ollut Hipsua, vaan vaalea, suunnilleen ikäisenä poika. Panin heti merkille pojan ulkonäön, joka ei ollut mistään rumimmasta päästä. Pojan perässä seurasi Hipsu, joka yritti saada poikaa siivoamaan karsinat, ja ylemmän levelin ansiosta onnistuikin siinä. Siinä vaiheessa pistin korvanapeista musiikkia tulemaan ja syvennyin hoitohevoseni harjaamiseen täysin.

// Level 2, täältä tullaan ;'D Milloin lisäät merkkejä ja muihin perusmerkkeihin kysymykset?

Vastaus:

Ihan kiva tarina, ja vuoropuhelut ovat parasta osaa tekstistäsi - muuten ehkä vähä tasapaksua. Olisi ollut kiva kuulla, miten pääsit luikertelemaan Hipsun kynsistä! Kielioppi on kuitekin hyvin kunnossa. Parempi tarina kuin edellinen tarinasi silti.

Saat tästä tarinasta 41vE ja pääset levelille 2.

Nimi: Helmi-loviisa

20.10.2014 17:31
Toinen tarina ## Tutustelua, tutustelua

Saavuin tallille kävellen ja keräten voimia, jos tallitytöt keksisivät taas komennella minua... Minun ei siis tarvinnut yhtään juosta ja kuluttaa voimiani, ei ainakaan vielä.

Kun avasin tallin oven, kaikki hoitajat ja muut sähelsivät pitkin poikin tallia. Heillä näkyi olevan aikas kova kiire, joten kukaan ei onnekseni huomannut minua, joten pääsin sujahtamaan huomaamattomasti Parren karsinaan.
-Heippa tyyppi, miten on päiväsi mennyt? Supisin ruunalle, kuin pelkäisin että joku kuulisi minut. Parre katseli minua ihmeissään ja töytäisi minua turvallaan.
-Haen kultapallero sun harjas, niin pääset eroon tuosta liasta sinussasi, huokaisin ja katselin Parreen kovettumia saviläiskiä joita ei taidettu olla harjattu vähään aikaan pois. Jätin salaperäisen muovikassini omaan kaappiini, jotta kukaan hoitaja ei keksisi napata sitä matkaansa...

"Umh, tässähän ne harjat ovatkin", ajattelin ja nappasin vihreän hoitopakin matkaani. Minun pitäisi ostaa Parrelle varmaan uusi tällainen, kun kaikilla muillakin on samallaiset, eikä tämä ollut parhaimmassa kunnossa... Menin kaappini luo, ja avasin muovikassini. Olin eilispäivänä tallilla rypemisen jälkeen kävellyt suoraan kotiin, ja siitä sitten Equestrian PRO:hon, josta olin ostanut Parrelle uudet harjat, satulahuovan, jumbo kokoisen pesusienen ja hikiviilan, jos jossain kohtaa innostuisi pesemäänkin Parren... Vaihdoin Parren harjat uusiin, ja hieman parempi kuntoisiin kuin vanhat, ja jatkoin matkaani Parre-pojun karsinalle.

Parre katseli minua uteliaana kun saavuin harjapakki kourassa ruunan karsinaan. Jätin karsinan oven rakoselleen, ja harjapakin oven sisäpuolelle. Nappasin harjapakista piikkisuan, ja aloin harjata Parresta ylimääräiset savet ja liat pois. Parre lörpötti tyytyväisenä alahuultaan ja lepuutti vasenta takastaan, kun puhkin herran kyljen vieressä. Kun ylimääräinen lika alkoi olla tiessään, otin pölyharjan ja viimeistelin koko komeuden.
-Oho, sähän ootkin ruunikonpäistärikkö! Mäkun luulin et sie tyyppi olet ruunikko! naurahdin omaa tyhmyyttäni. Tarkistin vielä kaviot ja jalat sekä pään mahdollisten vammojen varalta, mutta onneksi ei mitään ollut herralla.

-Nyt saat tyyppi lähteä kyllä pihalle! Totesin ponipallerolle samalla, kun puin tämän päälle fleeceloimea, koska ulkona oli aika kylmä... Parre taitaisi myös kaivata uuden loimen, mutta siihen ei taida vielä rahatkaan riittää. Aina ihminen haluaa kaikkea, mutta koskaan ei rahat riitä...

-Tulehan poju, mennään ulos! talutin vastustelevan Parren pihalle, mutta heti ruunan askeliin tuli enemmän halukkuutta, kun se huomasi ettei joutuisi olla yksin tarhassa, sillä Frida oli jo tarhassa.
-Noniin, hyvä. Nähdään huomenna kultsiseni, lepertelin ruunalle, kunnes lähdin sisälle siivoamaan Parren karsinaa.

Juuri kun olin poikkeamassa lantalan luo, sattui tuttu ihminen kehiin, Cherryn hoitaja.
-Kas kas, olet päässyt jo tänne asti. Valitettavasti ehdin jo siivota Cherryn karsinan, mutta keksin sinulle kyllä vielä hommaa! Älä luule että pääsisit pälkähästä näin helposti... Cherryn hoitaja uhkasi ilkeästi hymyillen ja häipyi paikalta. Nappasin nopeasti kottarit ja talikon, halusin mahdollisimman nopeasti Parren karsinan luo.

Avasin Parren karsinan oven, tyrkkäsin kottikärryt sisälle ja aloin lapata sinne sontaa. Vähän ajan kuluttua kuulin karsinan ovelta tervehdyksen. Kun käännähdin, huomasin minua vanhemman pojan tarkkailevan minua hymyillen.
-Ööh, moi? tervehdin varovaisesti.
-Joo mä oon Jere, mä alotin äsken täällä. Oon Thunderstormin hoitaja, Jere hymyili ilkikurisesti.
-Okei? Oon siis Helmi-loviisa mut voit kutsuu mua vaan Helmiks. Hoidan Packmania eli Parree, hymyilin varovaisesti Jerelle.
-No mut mun pitää mennä nyt, moikka! Jere hypähti matkaan, en tiedä minne hänkin oli menossa, mutta eihän mun tarvinnutkaan...

Sain Parren karsinan yllättävän nopeasti siistiksi, joten pääsin viemään kottarit ja talikon pois, ja kaapilleni. Kävin nopeasti vaihtamassa Parren satulahuovan uuteen, ja sitten olinkin valmis! Kävin sanomassa Parrelle moikat, tarkistin että kaikki oli ponilla hyvin ja lähdin tallaamaan kotia kohti. Onneksi tänään ei kukaan ehtinyt ruveta komentelemaan minua...!

Loppu! Ja tämäkin siis puhelintarina, joten kirjoitusvirheit, mutta korjasin ne parhaani mukaan. Ja siis nyt pääsen tasolle 2? :)

Vastaus:

Hyvä tarina, eikä juurikaan silmäni osunut kirjoitusvirheitä. Kiva, että et kirjoita ihan kirjoituskieltä (tämä tyyppi näppiksen tällä puolen pyrkii kirjakieleen siiä enemmän ja vähemmän onnistuen). Tarina ei mielestäni ollut aivan yhtä hyvä kuin edellinen, se tuntui niin ihanan elävältä, ja se tunne jäi vähän puuttumaan tästä, vaikka hyvä tarina tämäkin.

Saat tästä 42vE ja pääset levelille 2.

Nimi: Helmi-loviisa

18.10.2014 21:53
Tarina perusmerkkiä varten :)

Saavuin henstyneenä Keskiajan tallille, koska olin juossut koko matkan kotoa tallille, eli noin pari kilometriä. Minua jännitti ensimmäinen hoitopäivä, keskari oli tunnettu paikka omistajan tiukasta asenteesta hoitajia kohtaan. Sinä päivänä kun olin hoitsua käynyt etsimässä, oli Miivi kertonut että tallilla oli muutama muukin hoitaja, muttei erikseen nimiä maininnut. Sain ihan itse tutustua hoitajiin, jos kiinnosti, mutta en ollut erityisen halukas tutustumaan hoitajiin ekana hoitopäivänä, pikemminkin välttelisin näitä, niin saisin olla rauhassa...

Sisällä tallissa ei ollut ketään, joten huokaisin helpotuksesta. Päätin mennä vilkaisemaan satulahuonetta, ja siinä tapahtui täydellinen virhe. Kaikki hoitajat (jotka olivat minua 3-4 vuotta vanhempia) olivat jollain tauolla, ja kaikki keskeyttivät jutustelunsa kun astuin sisään. Hiljaisuuden jälkeen joku hoitajista tokaisi:
-Ootko uus tääl? Itse jouduin nipistämään kättäni takanani etten olisi änkyttänyt...
-Olen. Hoidan Packmania. Töksäyttelin lauseita, koska aivoni eivät pystyneet tekemään tarpeeksi töitä puhumiseni eteen.
-Ai sä veit Millan paikan!? Nyt idiootti töihin, sä et voi mitenkään muuten korvata meijän ystävää tallilla! Siivoo ekana Cherryn karsina, tamma on hevosista kaikista herkin... Ja sen jälkeen putsaat kaikki sen varusteet! Näemmä Cherryn hoitaja käskytti minua. Ja juuri tätä olin pelännytkin... Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vain totella ja paeta siivoamaan karsinahäntä koipien välissä.

Paetessani hakemaan lantalan luota kottaria ja talikkoa, odottelivat kaikki hoitajat jo Cherryn karsinan luona.
-Hopi hopi! Ei karsina itsestään siivoonnu! Hoitajat nälvivät pelottavassa porukassa, kun tallustin masentuneen oloisena ponin karsinaan. Yritin kaikin voimin miellyttää kaikkia, mutta jokainen käskytti minua vuoroitellen.

Sain kulutettua melkein 4 tuntia puunanneen jokaisen hoitajan hevosen karsinan ja varusteen, paitsi erään Saran, joka oli samalla tasolla kuin minä, vasta aloittanut tallilla, joten hänellä ei ollut ainakaan vielä valtuuksia komennella minua... Ja siivosin tottakai Packmanin karsinan ja rasvasin varusteet, mikä hoitaja minä olisin jos en omsn hoitsuni hygieniasta huolehtisi?

"Huoh. Nyt minulla on aikaa tutustua Parreen..." ajattelin kunnes kuulin Miivin äänen takanani.
-Oi hyvä, Helmi, haeppas kaikki hevoset sisälle kun sopivasti olet siinä. Voisit sitten sen jälkeen lakaista toimistoni, se on hieman jo pöllyntynyt, Miivi totesi jämäkästi ja häipyi paikalta. Minulla ei siis ollut muuta mahdollisuutta kuin totella, muuten ei olisi tallille asiaa... Eli lähdin hakemaan heppoja tarhasta, samallahan saisin selville kunkin hevosen "perusluonteen"...

Ensimmäisessä tarhssa sisään otettava taisi olla Kitkat, niin ainakin muistelin tutustumiskerran jäljiltä. Kiti oli oikein mukava poni, ja poni oli kiva taluttaa. Kitin jälkeen oli Veikko, ja herran jälkeen Cherry. Cherryn jälkeen pääsin taluttamaan Parren, ja söpöliinin jälkeen sisälle pääsi Frida ja loput pollet satunnaisessa järjestyksessä. Onneksi keskari ei ole 50 hevosen talli...

-Ai niin! Se toimisto, huokaisin ja suuntasin Miivin toimistoa kohti, kello jo melkein puoli viisi iltapäivällä, vaikka olin saapunut tallille jo yhdeltätoista... Miivi ei ollut toimistossa, joten sain toimia rauhassa. Toimisto oli järjestyksessä, joten lattia oli helppo lakaista kiiltäväksi. Samalla työssäni vilkuilin toimiston seiniä, jotka olivat täynnä valokuvia esteitä hyppäävistä hevosista sekä korkeaa koulua taitavista polleista. Seinät olivat myös koristellut erilaisilla ruusukkeilla, oli taitanut Keskiajan hevoset pärjätä kisoissa.

-Hmm, hyvää työtä alokas. Miivi totesi kuin armeijassa kun saapui toimistoon kun olin juuri lopettanut puuhani.
-Umh, kiitos... Kiitin nöyrästi, kui osoittavani alentumiseni.
-Olet juuri ansainnut kaappisi avaimen, ole hyvä! Miivi ojensi minulle pienen hopeisen avaimen, mutta varoitti vielä:
-Äläkä hukkaa sitä! Muuten kaikki siellä olevat tavarasi siirtyvät tallin omaisuuteen plaplapla. Miivi selosti tiukkana.
-Juu, lupaan pitää siitä hyvän huolen, lupaan, aivankuin yrittäisin vakuuttaa varmuuteni. En hylkäisi avainta tai Parrea, en koskaan.

Loppu, ja puhelintarina, joten kirjoitusvirheitä saattoi olla... :D

Vastaus:

Todella hyvin kirjoitettu! Tätä oli ilo lukea, ja tunnelma välittyi hyvin tarinasta. Kirjoitusvirheitäkään en havainnut, mutta esim "-Hmm, hyvää työtä alokas. Miivi totesi kuin armeijassa kun saapui toimistoon kun olin juuri lopettanut puuhani." -kohdassa alokas- ja Miivi-sanan väliin kuuluisi pilkku, ei psite :)

Saat tarinasta 45vE ja luvan suorittaa perusmerkin.

Nimi: Sara

12.10.2014 11:16
Tarina perusmerkkiä varten! Toivottavasti tässä on tarpeeksi kuvailua.

Saavuin hyräillen tallille. Keskari näytti hyvinkin kotoisalta syksyn värien keskellä, ja kaunis punarautias hoitohevoseni näkyi tarhailevan oranssinkeltaiseksi muuttuneen vaahteran alla, kaverinaan sillä oli minulle täysin vieras ponitamma, taisi olla rodultaan newforest.

Olin käynyt aikaisemmin juttelemassa tallin omistajan, Miivin kanssa. Kaikkialla puhuttiin Miivin olevan kauhea tyranni, mutta ainakin ensitapaamisellamme hän oli vaikuttanut mukavalta. Ehkä hän ottaisi määräilevän asemansa käyttöön myöhemmin. Hän oli myös kertonut, että olisin tallin ensimmäinen varsinainen hoitaja, muut olivat tallilla käyviä satunnaisia pikkulikkoja.

Kuitenkin päästyäni talliin kävin etsimässä hoitajien huoneen. Se oli vintillä, oikeastaan heinävarastossa. Sinne oli vain lisätty pari kaappia, ja mikro ruoanlaittoa varten. Heitin tavarani sinne, ja evääni pistin pieneen jääkaappiin, joka sieltä löytyi. Oli aika tutustua paremmin talliin ja tallialueeseen! Kapusin takaisin alakertaan, ja aloin tutkiskella tallia. Karsinoita oli 30, mutta vain kahdeksan niistä oli käytössä. Lueskelin niissä asuvien hevosten nimiä. Kitkat, Tavastilan Tilli, Cupcake King, Frida, Kauraturvan Roope, Packman, Vinhan Veikko ja viimeisessä karsinassa Boulliant Cherie. Pariin muuhunkin karsinaan oli laitettu jo kuivikkeita, joten tallille oli varmasti tulossa lisää hevosia lähipäivinä.

Karsinat olivat tyhjiä, ja lähdin ulos katselemaan hevosia. Ensimmäisenä tietysti lähdin Vinhan-Veikon luokse, olihan se hoitohevoseni. Se ravasi heti aidalle, ja rapsuttelin sitä samalla kuin katselin sen tarhakaveria. Tamman täytyi olla Boulliant Cherie, se näytti samalta kuin karsinanoveen liimailluissa valokuvissa. Ruusukkeitakin karsinan ovesta oli löytynyt aimo kasa, mutta Veikolla oli enenmmän kuin tallin superponitammalla! Seuraavassa tarhassa olivat Kauraturvan Roope ja Cupcake King. Cupcake King oli ihan ylisöpö! Rakastuin siihen, ja päätinkin hoitaa sitä, jos ikinä saisin ottaa toisen hoitsun. Roope ei ollut niin kiva, vaan "perus". Olihan se toki ori, ja orit ovat aikalailla kiehtovia… Seuraavaksi huomasin katsovani kaunista newforesttammaa. Sen vieressä virnisteli päistärikkö nyffipoika, luultavasti Packman.

Huokasin, ja jäin pari viimeistä tarhaa katsomatta. Hain nimittäin Veikon sisään ja puunasin sen edustuskuntoon. Harjoja ruunalla ei paljoa ollut, ja päätin ostaa niitä lisää heti saatuani tarpeeksi palkkaa hoitamisesta. Minulla ei ollut lupaa ratsastaa, ja ulkona alkaneen sateen vuoksi en viitsinyt lähteä taluttelemaan hoitsuani metsään, vaikka olin sitä suunitellut. Vein kuitenkin Veikon tarhaan, jossa Miivi laittoi muille hevosille loimia.

Tultuani sisään tutkin Veikon varusteita. Sillä oli ihan kivasti varusteita, mutta ne eivät olleet väreiltään erikoisia, itse olin varusteharrastaja henkeen ja vereen. Suitset tuntuivat likaisilta, ja päätin puhdistaa ne. Olin hakemassa satulasaippuaa, mutta kuulin äänen.
"Kas mikä pikkulikka hoitajana", sanoi ivallinen tytön ääni takaani. Hätkähdin, ja mietin "pikkulikka"-sanaa. En itse 15-vuotiaana kokenut enää olevani pikkulikka. En tainnut myöskään olla ainut hoitaja tallilla, tuo ääni kuului luultavasti jollekkin huipputason hoitajalle, joka oli seurannut minua koko päivän etsien sopivaa kohtaa nöyryyttää minua.
"Niin?" vastasin yrittäen pitää ääneni rauhallisena.
"Sä et oo käyny siivoomassa mun hoitsun karsinaa. Senki idiootti paskiaine!" huusi tuntematon hoitaja. Itse en uskonut olevani velvollinen siivoamaan muiden karsinoita, joten keräsin rohkeuteni ja kysyin:
"Miksi mä olisin sun hoitohevosen karsinan siivonnut?"
"Kuule ku nyt sun pitää siivota! Mä kerron Miiville et sä et siivonnu Kitin karsinaa!!" jatkoi tyttö raivoamista. Hän katsoi minua raivosta hehkuvin silmin ja läimäytti minua poskelle. Itselläni ei ollut itku kaukana.

Vastaus:

Alku ja viimeinen kappale olivat todella hyviä! Muitakin tarinoitasi odotan innolla, mutta selvästi kirjoittaessasi ennen vuoropuhelua olit hieman tylsistynyt, se huomaa tekstistäsi.

Saat tarinasta 40vE ja luvan suorittaa perusmerkin.

CSS-koodi Etwal | Vieraskirjan koodi Viimakoura | Virtuaalitalli - Virtuaalihevonen

©2018 Virtuaalitalli Keskiaika - suntuubi.com